Akupunktion vaikutuksista

Akupunktion vaikuttavuutta ja toimintaperiaatteita on pohdittu varmasti jo aikojen alusta asti ja näitä keskusteluja kuulee edelleen. Perustuuko vaikutus pysähtyneen Qi:n liikkeelle saamiseen neulan avulla, vapautuuko hoidossa endorfiineja kuten koululääketiede tulkitsee vai onko olemassa jokin selittämätön taho tämän kaiken taustalla? Jos kipu aiheutuu siitä, että Qi on pysähtynyt, niin tällöin akupunktioneula toimisi johtimena ja kanavassa ei olisi tätä tukosta tai hidastetta estämässä vapaata virtausta.

Kirjassa The Spark in the Machine selitetään akupunktiokanavien tai meridiaanien olevan fasciassa, eli lihaskalvossa olevia väyliä. Neula pistetään tähän kudokseen ja pois otettaessa neulan tekemään reikään alkaa muodostua uutta kollageenia, joka myös johtaa sähköä. Fasciat tuottavat sähköä eli energiaa niiden liikkuessa, eli ne ovat pietsosähköisiä juuri tuon kollageenin ansiosta. Tätä teoriaa tukee se, että liikunta lisää hyvinvointia ja keho on terveempi. Luulen, että endorfiinin ja muiden mielihyvähormonien tuotanto akupunktion vaikutuksesta on vain sivutuote, joka auttaa muun muassa rentoutumisessa ja stressitason alenemisessa. Itämaista ja länsimaista lääketiedettä ei siis kannata asettaa vastakkain, eikä yrittää välttämättä selittää ilmiöitä pelkästään toisen avulla. Sen sijaan niistä voi yrittää hyötyä sairauden määrittelyssä ja hoitamisessa.

Yleisiä akupunktion indikaatioita ja kohteina olevia ongelmia ovat tuki- ja liikuntaelimet, tenniskyynärpää, golfkyynärpää, polvivaivat, olkapäävaivat, jäätynyt olkapää, nivelsairaudet, reuma, päänsäryt, ruuansulatusvaivat, vatsakivut, hengitysongelmat, silmien kuivuminen, tinnitus, migreeni ja monet muut. Olen näistä kirjoittanut aikaisemminkin ja listauksia löytyy monista lähteistä.

Se hyöty akupunktiosta on hierontaan ja fysioterapiaan verrattuna, että sillä voidaan vaikuttaa koko elimistöön ja sisäelimiin. Tehokas hoito on kokonaisvaltainen ja esimerkiksi silmävaivat voidaan yhdistää vaikkapa maksaan. Maksaa hoidetaan sitten hoitamalla sitä sen omista akupisteistä ja siihen yhteydessä olevista elimistä. Hoitokertoja kannattaa aina ottaa useampia paremman vaikutuksen aikaansaamiseksi ja eri hoitokerroilla voi tietysti vaihdella pistokohtia tarpeen mukaan.

Ihmiset, joilla on pitkäaikaisia sairauksia tai oireita lihaksissa, jänteissä, nivelissä, ihossa, ruuansulatuselimistössä, tai lähes missä tahansa, voivat saada lievitystä tai parantua näistä ongelmista akupunktion ja ruokavaliomuutosten avulla. Kesken olevaa lääkitystä ei kannata lopettaa ilman hoitavan lääkärin konsultointia ja lääkkeiden ja lisäravinteiden yhdistelmistä täytyy ottaa selvää ennen niiden käyttämistä.

Akupunktio pelkästään tehtynä on kuitenkin turvallinen hoitomuoto, sillä steriileistä neuloista ei tule mitään aineita elimistöön. Neuloituksen aikana ja sen jälkeen keho alkaa korjaamaan itseään ja tavoittelee tasapainotilaa. Kipu saattaa hävitä kokonaan, ehkäpä Qi lähtee virtaamaan kipualueellakin ja olo paranee. Pistokohtaan voi tulla mustelma tai pientä jomotusta, mutta yleensä nämä ilmiöt ovat vähäisiä neulojen ollessa paksuudeltaan vain 0,18-0,4 mm, yleensä 0,25 mm.

Näitä neuloja pelätään ja akupunktiota ei uskalleta kokeilla. Minusta nämä pelot johtuvat lapsena otetuista verikokeista, pistämisestä pieneen käteen paksuilla neuloilla. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa ja neulakammosta pääsee eroon. Monet muutkin asiat ihmisten käyttäytymisessä johtuvat lapsuustraumoista ja huonoista kokemuksista. Jos haluat päästä eteenpäin, tee sitä, mikä pelottaa eniten. Olipa se sitten neula, laskuvarjohyppy, vihainen koira tai jokin muu asia.

Akupunktiota kannattaa kokeilla aluksi ohuilla neuloilla ja vain muutamaan pisteeseen. Jos huonoa oloa ei tule, neuloja voi lisätä samalla hoitokerrallakin ja myöhemmin laajentaa hoitoaluetta. Jos neulat eivät siltikään ole sopiva menetelmä, niin hoitokerran voi vaihtaa vaikka triggerpistehoitoon, akupainantaan tai hierontaan.

Uutena hoitomenetelmänä olisi tarkoitus ottaa käyttöön moksaus, eli akupisteiden lämmittäminen moksaa polttamalla. Moksa on tehty pujon lehdistä kuivattamalla ja jauhamalla. Ongelmana on savu, joka voi häiritä naapuriyrityksiä. Täytyisi kehitellä pieni suodatin, joka imisi savun. Savun määrä on vähäinen, oikeastaan lähellä hyttyssavukierukan tuottamaa savumäärää. Moksan savun pitäisi olla myös antibakteerista ja tuoksukaan ei ole paha. Moksalla voi hoitaa vaikkapa flunssaa, selkävaivoja, neulakammoisia ja lapsia. Hoito on tehokasta ja neuloja ei tarvitse käyttää.

Takaisin ylös