Salon keskustan uuden hieronta- ja akupunktiohoitolan alkukuukaudet ovat olleet hiljaisia. Asiakkaita on ollut oletettua vähemmän, vaikka katutasolla oleva hoitola on näkyvällä paikalla Asemakadulla. Uusi paikka vaatii tietysti aikaa, jotta se löydetään, mutta luulen että ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi mitä hieronnalla ja akupunktiolla voidaan tehdä oman olon helpottamiseksi.
Hieronta ei ole aina pelkkää rentoutusta kuten esimerkiksi joissakin kylpylöissä. Sillä voidaan eri tekniikoita käyttäen poistaa pitkäaikaisiakin vaivoja, hermopinteitä, selkäkipuja, päänsärkyjä ja ohjata kehon paranemista oikeaan suuntaan. Akupunktio on yleensä melko tuntematon hoitomuoto, onhan se vasta viisituhatta vuotta vanha, ja monet pelkäävät neuloja. Hetken nipistys voi kuitenkin auttaa melko hankalaankin ongelmaan tai ainakin lievittää sitä.
Puretko hampaita yhteen nukkuessa tai onko kaikki mieleen tulleet keinot jo kokeiltu? Neulakammostakin pääsee eroon, niin minäkin tein. Tein itselleni EFT-hoitoa sitä sen kummemmin osaamatta ja ilman kursseja. Mitähän tämän tekniikan osaaja saisi tehtyä vai pitäisikö itse alkaa kouluttautumaan tähänkin?
Talven lähestyessä ja ilmojen kylmetessä monet ihmiset saavat flunssan tai siihen viittaavia oireita. Kaulaliinojen, pipojen ja lämpimien vaatteiden käyttö alkaa vasta pakkasten tullessa, vaikka tarvetta kaulan ja pään suojaamiselle olisi jo nyt. Nuorison keskuudessa on jokin muoti-ilmiö pitää nilkkoja paljaana, mutta minusta se on vain oman immuunipuolustuksen testaamista ja flunssan houkuttelua.
Kuumeen tai nuhan voi saada myös pisaratartuntana vaikka kaupassa käydessään. Kättelykulttuurissa on helppo levittää tauteja ja jotkut eivät pese käsiään kovin usein, eivätkä edes vessassa käytyään. Lääkärin vastaanotolla on kättely jäämässä pois varmaankin näistä hygieniasyistä. Potilaaalle varattu aika on myös kovin lyhyt, jotta oireiden taustaa ja varsinaista syytä tai sairautta ehdittäisiin perinpohjin selvittämään.
Lukemattomat ihmiset käyvät samojen oireiden ja vaivojen takia sairaalassa vuosikymmenien ajan, eikä kukaan oikeasti tutki mikä on vialla. Itse menin lääkärille vuonna 2003 kun tuntui että jotain on vialla. Vasta 2014 löysin lääkärin, funktionaalisen lääkärin, joka selvitti suurimman osan silloin mieltä ja kehoa haittaavista tekijöistä. Eihän hänkään ollut mikään velho ja kaiken tietäjä, mutta oma toimintakyky parantui sen verran, että jaksoin itse selvitellä asioita lisää.
Flunssa käsitetään kiinalaisessa lääketieteessä ulkoiseksi taudinaiheuttajaksi ja niinhän se onkin. Kehon ulkopuolelta tuleva virus tai bakteeri alkaa pesiytyä elimistöön ja sitä vastaan alkavassa taistelussa vuotaa välillä nenä, kurkku tulee kipeäksi, yskittää, kuume nousee, väsyttää, hikoiluttaa ja päähän koskee. Oireet tietysti vaihtelevat taudin ja oman peruskunnon sekä immuunijärjestelmän mukaan ja tästä seuraa se, että taudinkantaja hakeutuu jossain vaiheessa lääkärille ja saa todennäköisesti tulehduskipulääkkeitä, antibiootteja tai pari päivää sairaslomaa. Niin, sairaslomaa, ei sairauslomaa. Ennen oli käytössä erilaisia termejä kuten myös haaveri, joka on nykyään haveri.
Loman pitäisi olla paranemisloma tai terveysvapaa, sillä pelkästään sen nimeäminen uudestaan ja toistaminen voisi tuoda terveysvaikutuksia. Jos toistellaan sairautta, kipuja, oireita ja vaahdotaan niistä puhelimessa, tapaamisissa ja työpaikalla, niin tämä voi ylläpitää sairauksia NLP:tä käyttämällä (Neuro Linquistic Programming). Parannuskeinona siis terveydestä puhuminen ja sen ajattelu sekä se paljon puhuttu positiivinen ajattelu, jonka opettelu voi olla yllättävän vaikeaa.
Terveyden ja positiivisuuden ylläpitäminen on siis hankalaa. Mutta miksi sairautta ja negatiivisuutta on niin paljon? Katukuvassa näkee melkein kaikilla jonkinlaisen jalkojen virheasennon, väsymyksen, kumaran ryhdin tai stressin oireita. Kaikilla on myös aina kiire jonnekin. Aamulla täytyy herätä aikaisin, pestä hampaat, syödä kiireellä, ajaa töihin ruuhkassa, olla ajoissa tietokoneen ääressä naputtamassa jotain asiaa koko päivä, pitää kahvitaukoja, syödä lounasta, kiirehtiä kauppaan jossa ovat kaikki muutkin, mennä hämärässä kotiin, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja astioita, katsoa telkkaria loppuilta ja välillä kännykkää, pestä taas hampaat ja yrittää nukkua levollisesti.
Voihan sitä yrittää nukkua jos pystyy. Television, tietokoneen ja kännykän sininen valo on vaikuttanut käpyrauhaseen, jonka pitäisi tuottaa melatoniinia. Samaan kohteeseen ovat vaikuttaneet kahvin kofeiini ja hammastahnan fluori. Pää on siis sekaisin ja tämä voi sotkea muitakin hormoneja koko elimistössä.
Mitä sitten pitäisi tehdä, että jokapäiväinen olotila ei olisi stressaantunut ja kiireinen työn ja kaikkien vaivojen ansiosta? Töistä ei voi olla pois, kun on velkaa ja lääkkeitäkin pitää ostaa. Kaupasta on ostettava tuotteita joita telkkarissa käsketään ostaa. Hampaat on hangattava muovilla ja kainaloihin on hangattava alumiinia sisältävää hajustetta. Myrkkyjä ja altisteita on niin paljon, että niistä saisi kirjoitettua vaikka kuinka paksun kirjan. Kirjan päältä voisi tähyillä horisonttiin, että onko se maa nyt pallo vai litteä.
Näkeekö kuusta toista puolta? Miksi kuun vetovoima ei siirrä työpöydän lasissa olevaa vettä, jos se kerran pystyy siirtämään mertakin? Miksi työpaikalla olevan liian täyden jääkaapin ovessa oleva magneetti pysyy paikoillaan eikä painovoima pudota sitä maahan? Onko sentin leveä magneetti painovoimaa voimakkaampi? Kaikkea ei tietysti kannata ratkaista kerralla, kun kukaan ei muutenkaan usko ettei painovoimaa oikeasti ole. Parasta on aloittaa omasta terveydestään ja sitten kun pää alkaa toimia, ei väsytä enää ja aikaa ilmestyy yllättäen lisää, voi alkaa ratkomaan epäilyttäviä asioita.
Oma terveysremontti alkaa melko varmasti suolistosta. Se on korjattava toimimaan kuten se on toiminut yli kymmentuhatta vuotta sitten. Viimeisen sadan vuoden aikana se onkin lakannut sitten toimimasta. On löysä vatsa tai ummetusta. On päänsärkyä ja nivelkolotusta. On ihottumia ja kuiva iho. On kelluvaa ulostetta tai sulamatonta ruokaa. On tihentynyt virtsantarve tai ei virtsaa ollenkaan. On diabetes tai osteoporoosi. On reuma tai nivelrikko. On syöpä tai fibromyalgia. Oliko näitä kymmen tuhatta vuotta sitten? Syötiinkö silloin vehnää, sokeria, paistettua rasvaa, karkkia, lehmänmaitotuotteita, limsaa, alkoholia, donitseja, suklaata, siemenettömiä hedelmiä, rehulla kasvatettua nautaa tai sikaa, rehulla ja väriaineilla syötettyä ja käsiteltyä kalaa, eineksiä, metallisäilykkeitä, jäätelöä, juustoa tai perunalastuja?
Silloin syötiin riistaa, luonnosta löytyviä kasveja ja hedelmiä, pähkinöitä, tuoretta kalaa, yrttejä, juureksia, merilevää, lähdevettä ja ehkä hyönteisiä. Ja kaikista tärkein: Silloin ei käytetty sokeria, mikrouunia, televisiota, kännykkää, tietokonetta, autoa, muovipinnoitettua teflonpannua, muovipulloja, geenimuunneltuja kasveja, vankeudessa kasvatettua lihaa tai kalaa. Niin se on. Ennen kaikki oli paremmin. Hygienia oli tietysti huonoa ja taudit levisivät. Mutta ruoka, vesi ja ilma olivat puhtaita eikä ollut kiire minnekään. Kelloakaan ei ollut, vaan yö ja päivä sekä muutamat vuodenajat. Hygienian parannuttua tauditkin ovat mystisesti hävinneet ilman rokotuksia.
Stressiä voi ensi alkuun lievittää vaikka akupunktiolla, hieronnalla, luonnossa liikkumisella, sulkemalla sähkölaitteet, nukkumalla, syömällä oikein ja terveellisesti sekä tekemällä jotain mistä tykkää. Harrastuksia saattaa jaksaa ottaa viikko-ohjelmaan vasta myöhemmin, mutta jotain pientä kannattaa aina puuhastella ja ylläpitää vireyttään. Yliherkkyyksiä ja oireita aiheuttavat ruuat täytyy karsia vaikkapa ruokapäiväkirjan ja testien avulla pois. Ravintopuutokset täytyy korjata muuttamalla ruokavaliotaan oikeaan suuntaan. Suolisto täytyy korjata hävittämällä sieltä turhat mikrobit, hiivat ja parasiitit pois ja korjata tilannetta lisäravinteilla. Jokin pakollinen lääke saattaa toimia lyhytaikaisesti käytettynä, mutta pääsääntöisesti lääkkeistä on päästävä eroon.
Nykytekniikkaa ja tietämystä kannattaa hyödyntää, mutta täytyy muistaa olla kriittinen neuvoja ja paranemiskonsteja kohtaan. Jokaiselle on oma parannuskeino, oma ruokavalio ja oma tehtävä, joka täytyisi myös löytää. Päämäärättömyys, tietämättömyys, oman elämän ja olemisen tarkoituksellisuus ja muutoksen aloittaminen ovat hankalia asioita. Siinä ei auta muu kuin kokeilla. Joillekin ensikokeilu ja ensiajatus ovat oikeita, mutta joillekin se vaatii kymmeniä tai satoja kertoja, jotta oma paikka löytyy. Tuolla se jossain kuitenkin on.